Eteisvärinä eli flimmeri yleistyy iän myötä
Eteisvärinä eli flimmeri on yleisin sydämen rytmihäiriö. Eteisvärinässä sydämen rytmi menee joko hyvin nopeaksi tai epäsäännölliseksi. Se ei ole itsessään hengenvaarallinen, mutta voi aiheuttaa vaarallisia seurauksia.
Eteisvärinän esiintyvyys liittyy vahvasti ikääntymiseen. Alle 40-vuotiailla flimmeri on hyvin harvinainen, mutta iän myötä sen todennäköisyys kasvaa. Näinpä yli 75-vuotiaista kymmenesosalla flimmeriä on joko pysyvästi tai kohtauksittain.
Kaikkiaan arviolta 100 000 – 150 000 suomalaista sairastaa eteisvärinää. Suuri osa heistä sairastaa tietämättään, sillä eteisvärinän oireita voi olla hankala huomata.
APTEQ Q5
VERENPAINE-
MITTARI
Tunnistaa nopean ja helpon verenpaineenmittauksen yhteydessä rytmihäiriön sekä erottelee tarkasti eteisvärinän ja lisälyönnin.
Eteisvärinän eli flimmerin syyt
Eteisvärinä-nimitys paljastaakin, mistä tässä sydämen rytmihäiriössä on kysymys. Ongelma syntyy, kun sydämen eteinen ja kammio eivät supistu samassa tahdissa, vaan eteinen supistuu paljon tiheämmin.
Syke on epäsäännöllinen, koska sähköimpulssit kulkeutuvat eteisestä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle.
Eteisvärinä voi ilmetä joko jatkuvana tai se voi tulla kohtauksittain. Kohtauksittaisella eteisvärinällä on taipumus muuttua vuosien saatossa jatkuvaksi.
Flimmerille altistavia tekijöistä osa liittyy sydän- ja verisuonitauteihin:
- kohonnut verenpaine
- sydämen vajaatoiminta
- sydämen läppävika
- sepelvaltimotauti
Muita altistavia tekijöitä ovat:
- ikä
- ylipaino
- diabetes
- uniapnea
Joissakin tapauksissa puhutaan itsenäisestä eteisvärinästä. Sen taustalta ei löydy mitään edellä mainittuja sairauksia.
Eteisvärinän oireet vaihtelevat
Eteisvärinän oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Joissakin tapauksissa eteisvärinä on ollut oireeton ja se voidaan huomata sattumalta tai vasta esimerkiksi aivohalvauksen yhteydessä.
Eteisvärinän oireita voivat olla:
- sydämen epäsyke
- huimaus
- ahdistava olo
- suorituskyvyn heikkeneminen
- väsymys
- rintakipu
- virtsan erityksen lisääntyminen
Onko eteisvärinä vaarallinen?
Eteisvärinä ei ole itsessään hengenvaarallinen. Kuitenkin toistuessaan ja pitkään jatkuessaan sillä voi olla vaarallisia seurauksia.
Eteisvärinässä sydämen eteiset eivät supistu kunnolla ja niihin pääsee muodostumaan verilammikoita. Näiden lammikoiden veri hyytyy ja hyytymät voivat liikkeelle lähdettyään aiheuttaa aivohalvauksen, koska ne voivat tukkia aivoissa olevia verisuonia. Aivosolut alkavat kuolla hapen ja ravinnon puutteen takia niillä alueilla, joille hyytymät estävät veren pääsyn.
Hoitamaton eteisvärinä on merkittävin sydänperäiselle aivohalvaukselle altistava tekijä.
Hoitamaton eteisvärinä onkin merkittävin sydänperäiselle aivohalvaukselle altistava tekijä. Noin joka neljännellä aivohalvaukseen sairastuneesta on todettu myös eteisvärinä.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan flimmeri heikentää myös kognitiivisia toimintoja ja altistaa dementialle. Taustalla lienevät flimmeriin liittyvät toistuvat, pienet aivoinfarktit, joita ei edes huomata.
Tämän vuoksi eteisvärinää sairastavien verihyytymien muodostumista estävä antikoagulaatiohoito on tärkeää myös dementian ehkäisyn kannalta.
Eteisvärinä tunnistetaan EKG:ssa
Eteisvärinädiagnoosin perustana on sydänfilmi eli EKG, joka on otettu rytmihäiriön aikana. Joissakin tapauksissa EKG tehdään vuorokauden mittaisessa seurannassa, jotta eteisvärinäkohtaus näkyy varmasti mittaustuloksissa.
Diagnoosin taustaksi lääkäri myös haastattelee ja tutkii potilaan. Tarvittaessa otetaan verikokeita sekä sydämen ja keuhkojen röntgenkuva ja tehdään sydämen kaikututkimus.
Eteisvärinän tunnistamisessa voi olla apuna myös edistyksellinen verenpainemittari. Laadukkaimmissa malleissa, kuten Apteq Q5:ssa, on rytmihäiriöiden tunnistus ja laite osaa myös erottaa rytmihäiriöistä eteisvärinän ja lisälyönnin.
Jos verenpainemittari alkaa aiemmasta poiketen toistuvasti näyttää rytmihäiriötä, on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Sieltä annetaan ohjeet, miten tilanteen kanssa on hyvä edetä.
Eteisvärinä – hoito vaatii usein lääkityksen
Eteisvärinäkohtaus voi mennä ohi joko itsestään tai lääkkeellä. Yleensä näin tapahtuu muutaman vuorokauden kuluessa.
Verenohennus- eli antikoagulaatiohoito on usein tarpeen eteisvärinäpotilailla. Kuten edellä on mainittu, sillä estetään muun muassa eteisvärinän aiheuttamaa riskiä aivoterveydelle.
Sykkeen saattaminen normaalimmaksi on toinen tärkeä tekijä. Sykkeenhallinnassa rytmihäiriö jätetään sydämen pysyväksi rytmiksi. Tämä vaihtoehto sopii iäkkäille ja heille, joilla eteisvärinä ei aiheuta hankalia oireita.
Ylipainon vähentäminen alentaa myös eteisvärinän riskiä.
Vaikeissa tapauksissa, kun oireet haittaavat selvästi elämää, pyritään vaikuttamaan sydämen rytmiin. Rytminsiirto tehdään joko sairaalassa lyhyessä nukutuksessa sähköiskua käyttäen tai lääkkeillä. Rytminhallinta puolestaan toteutetaan yleensä lääkkeillä, joilla pyritään estämään tulevat rytmihäiriökohtaukset.
Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää hoitaa taustalla vaikuttavia sairauksia ja riskitekijöitä. Iän kertymiseen ei luonnollisestikaan voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi ylipainon vähentäminen alentaa myös eteisvärinän riskiä.
Eteisvärinä ja liikunta
Liikunta on tärkeää myös eteisvärinää sairastaville. Hoitamattomana eteisvärinä voi hankaloittaa liikuntaharrastusta. Yhtään raskaampi liikunta voi aiheuttaa muun muassa väsymystä tai hengenahdistusta.
Jos aiemmin ei ole harrastanut liikuntaa, on tärkeää aloittaa rauhallisesti. Omia tuntemuksiaan on syytä kuunnella ja tahtia sovittaa omaan tilanteeseen sopivaksi. Sekä liikuntasuorituksen alun että lopetuksen pitää olla loiva teholtaan.
Liikunnan pitää tuntua koko ajan miellyttävältä. Vähitellen kunnon kohotessa liikunnan määrää ja tehoa pystyy nostamaan.
Ajan mittaan liikunnan hyödyt tulevat esille. Painonhallinta on helpompaa ja liikunta myös alentaa verenpainetta. Näin eteisvärinälle altistavat tekijät vähenevät.
Lähteet:
Duodecim Terveyskirjasto
Käypä hoito -suositus
Aivoliitto
APTEQ Q5
VERENPAINE-
MITTARI
Tunnistaa nopean ja helpon verenpaineenmittauksen yhteydessä rytmihäiriön sekä erottelee tarkasti eteisvärinän ja lisälyönnin.