Vieraskynä: näin saat krampin – ja tästä se johtuu!

Tekstin on kirjoittanut Joel Naukkarinen. Naukkarinen on 25-vuotias kilpasoutaja ja lääketieteen kandidaatti, jonka tavoitteena on voittaa soudussa olympiakulta. Vuonna 2018 Joel voitti sisäsoudun MM-hopeaa ja teki 100 kilometrin sisäsoudun maailman ennätyksen.

Pilasiko kramppi suorituksen? Onko suonenveto pohkeessa tai takareidessä herättänyt yöllä? Tiedätkö, mistä krampit johtuvat? Muutama sana lihaskrampeista ja niiden syistä sekä parhaat tavat hankkia itselle mojova kramppi.

Lihaskrampin taustalla on hermo-lihasjärjestelmän toimintahäiriö, jonka tarkkoja mekanismeja ei tunneta. Monen eri tekijän on todettu vaikuttavan kramppien ilmaantumiseen.

Mikä sitten on yleisin syy kramppaamiseen?

Yleinen ja samalla vähiten hyväksytty syy on – ethän suutu, vaikka provosoin – huono kunto. Nimenomaan kunto suhteessa suorituksen vaatimustasoon: niin kova edeltävä tai meneillään oleva kuormitus, johon hermo-lihasjärjestelmä ei ole tottunut. Syihin kuuluu myös erilainen tai esimerkiksi olosuhteiltaan tavallisesta poikkeava kuormitus.

Kramppi iskee väsyneeseen lihakseen

Kramppien on todettu lisääntyvän ikääntyessä ja urheillessa. Miksi näin?Syitä ovat edellisen perusteella se, että suorituskyky heikkenee tai vaatimustaso nousee eli suhteellinen kunto on liian heikko.

Ikääntymisen myötä krampin syyksi voi riittää, että päivä on sisältänyt enemmän kävelyä tai muuta erilaista askaretta, johon lihas ei ole tottunut. Kuntoilijalla tai urheilijalla maraton katkeaa kramppiin. Tällöin ei ole valmistauduttu riittävän tehon tai riittävän volyymin treeneillä, joita suoritus edellyttää, tai kilpailuolosuhteet ovat erilaiset kuin treeneissä – lihas ei ole tottunut.

Seuraavaksi esitellään hyviä keinoja saada aikaan oikein mojovia, selkäpiitä karmivia ja henkeä salpaavia kramppeja, todellisia lihaskouristuksia läpi kropan. Nämä esiteltyinä kokemuksen syvällä ja sykevyön kiristämällä rintaäänellä, kronologisessa järjestyksessä nuoren urheilijan uran varrelta:

1. Kasiluokan todistuksenjakopäivää ja joululoman aloitusta voi juhlistaa kymmenen (kyllä, 10) tunnin salitreenillä järjettömällä ajatuksella, että tekee yhden päivän aikana jokaisen tuntemansa saliliikkeen kaikkine variaatioineen 3×20 toistoa. Ei välttämättä auta, vaikka olisi kasiluokan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien tehnyt salitreenin puolen vuoden ajan päivittäin. Viimeisen kahden tunnin aikana, klo 18-20, voi saada aikaan hämmentävän voimakkaita hermostollisen väsymyksen kohtauksia, joissa yksittäisissä toistoissa ’’täysin varoittamatta’’ tyhjä tankokin pysähtyy kesken liikkeen, kun keskushermostosta ei irtoa enää riittävää käskytystä minimaaliseenkaan kuormaan. Tekemällä treenin aittarakennuksessa ulkolämpötilan ollessa -20 celsiusta voi tehostaa kramppien ilmaantumista.

2. Nuori palautuu nopeasti. Ehkei seuraavana, mutta sitä seuraavana päivänä kannattaa joululomaa hyödyntää hiihtämällä yhtenä päivänä 50 km ilman edeltäviä kilometrejä. Saattaa toimia, vaikka evääksi ottaisi muutakin kuin lämmintä mehua.

3. Jos seuraavana keväänä aloittaa nyrkkeilyn ja ensimmäisissä treeneissä hävettää olla ainut, joka ei osaa hypätä narua, niin senkin taidon oppii. Parina seuraavana päivänä voi heti koulun jälkeen raivata olohuoneen lattian tyhjäksi seuraavaksi kuudeksi tunniksi. Yöllä saattaa pohje muistuttaa, mutta myös valmentaja huomata nopean taidon oppimisen seuraavissa treeneissä.

4. Kun sisua yhä on enemmän kuin järkeä ja talven hiihtolenkistä ei ole opittu, voi saman toistaa juosten. Toukokuun ensimmäisenä helteisenä lauantaina 3×17 km, ja illan viimeisen lenkin jälkeen voi palata kotiin vähemmän terve puna poskilla auringon johdosta. Krampit odottavat viimeistään saunassa.

5. Seuraavana viikonloppuna voi kokeilla elämänsä ensimmäisen kerran sauvakävelyä. 24h sauvakävelyyn voi nimittäin osallistua myös yhden hengen joukkueena, kuten myös seuraavina kolmena vuotena.

6. Jos ei ole riittävän harjaantunut suunnistuksessa, oppii sitäkin toistojen kautta. Yhden radan sijaan voi kiertää kaikki, tulla iltarasteille 17 km pyörällä ja riittävän aikaisin, kun on vielä valoisaa ja lämmintä niin, että ehtii yöksi kotiin, vaikka keräisikin metsässä tuplamäärän kilsoja ratojen pituuteen verrattuna.

Suorituksen epäonnistumisesta on helppo syyttää kramppia. Mutta mitä se auttaa? Ja terveellä ihmisellä pohjimmiltaan kyse on yleensä tästä ’’huonosta kunnosta’’ – suhteellisesti. Sama se, mikä hyytymisen aiheuttaa, kun perimmäinen selitys on kuitenkin, että kroppa ei ollut tottunut siihen kuormitukseen, jota siltä vaadittiin. Aiheeseen tuntuu liittyvän tiettyä maagisuutta, uskomuksia ja käsityksiä tuurista tai sattumasta: ’’mut sit tuli vaan niin paha kramppi’’.

Miten krampit voi välttää?

Millä kramppeja sitten voi ehkäistä?  Mitä konsteja sinä käytät? Tai haluatko kuulla, miten minä toimin? Nyt jää valitettavasti kiinnostavin osio kirjoittamatta – pitää lopettaa, ennen kuin käsi kramppaa. Jatketaan keskustelua sosiaalisessa mediassa 😉 Hyppää kommentoimaan tästä.

Tekstin kirjoittaja Joel Naukkarinen on kilpasoutaja ja lääketieteen kandidaatti, jonka tavoitteena on voittaa soudussa olympiakulta. Joel on pokannut muun muassa noin 100 SM-mitalia, vajaat 10 Suomen ennätystä ja 2 maailmanennätystä sekä sisäsoudun- ja opiskelijoiden MM- ja EM-mitaleita.

Seuraa Joelia somessa @rowingfinn.

Jaa tämä artikkeli: